Ensimmäinen retkemme — näin roskaretki-tarina alkoi

Miten kaikki alkoi

Oli helmikuinen lauantaiaamu. Pojat olivat levottomia sisällä, ja minä kaipasin raitista ilmaa. "Lähdetään ulos!" huudahti esikoinen — ja niin me lähdimme.

Mutta tällä kertaa nappasimme mukaan kaksi jätesäkkiä ja vanhat hanskat. Idea oli yksinkertainen: kävellään lähimetsässä ja poimitaan samalla roskia. Ei suurta suunnitelmaa, ei missiota. Vain kokeilu.

"Miksi me kerätään muiden roskia?" kysyi 4-vuotias kutkuttaen nenäänsä.

"Koska me halutaan, että metsä on kiva paikka kaikille", vastasin. "Ja koska me voidaan."

Se lause jäi kaikumaan. Koska me voidaan.

Mitä löysimme

Reitti kulki kotimme lähimetsän halki, tuttu kahden kilometrin lenkki. Tällä kertaa katsoimme maahan uusin silmin.

Löysimme:

• 23 tupakantumppia (valitettavan tuttu löytö)
• 4 muovipulloa ja pari tölkkiä
• Yhden vanhan kengän (vasen, koko 43 — kuka antaa kengän kadota?)
• Sekalaisia karkkipapereita ja muovipussien palasia

Kaiken kaikkiaan täytimme yhden jätesäkin kokonaan ja toisen puoliksi. Ei paha tunnin työlle.

Myöhemmin selvisi, ettei meidän metsämme ollut poikkeus. Pidä Saaristo Siistinä ry:n vuosittaiset siivoustalkoot keräävät tonneittain roskaa Suomen luonnosta — ja tupakantumpit ovat joka vuosi ylivoimaisesti yleisin löytö. Helsingin kaupungin selvityksen mukaan tupakkatuotteet muodostavat 35–40 prosenttia kaikesta katujen ja puistojen roskasta.

23 tumppia yhdeltä lenkiltä. Se on juuri se suuruusluokka, joka toistuu joka retkellä.

Pojat ottivat asian tosissaan

Parasta retkessä oli poikien innostus. Esikoinen otti tehtävän tosissaan ja alkoi lajitella löytöjä omiin pinoihinsa. 4-vuotias muutti koko homman kilpailuksi:

"Minä löysin enemmän kuin esikoinen!"

"Ei se ole kilpailu", sanoi isoveli viisaasti. "Me ollaan samassa tiimissä."

"Miksi ihmiset heittää roskia maahan? Eikö niillä ole roskista kotona?" — esikoinen, hyvin aiheellisesti

Pienemmän silmä tarkentui tupakantumppeihin. "Toi on ruma!", hän huudahti ja nappasi tumpin sormiinsa ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan.

"Hanskat päälle ensin!" huikkaisin, mutta hän oli jo siirtynyt etsimään seuraavaa roskaa.

Miksi se tuntui niin hyvältä?

Ensimmäinen retki yllätti minut tunnetasolla. Olimme kävelyssä metsässä — tutulla lenkillä, tutun perheen kanssa — mutta fiilis oli eri. Kävely tuntui merkitykselliseltä.

Ympäristöpsykologit selittävät ilmiötä: konkreettinen ympäristöteko tuottaa välitöntä tyytyväisyyttä, koska tulos näkyy heti. Puhdas metsänreuna roskaisen sijaan. Täysi säkki tyhjän sijaan. Tutkimukset osoittavat, että toiminta — ei tieto — vähentää ympäristöahdistusta tehokkaimmin.

Lapsille tämä on vielä selvempää. He eivät pohdi ilmastonmuutosta abstraktisti. He näkevät roskan, poimivat sen ja tuntevat ylpeyttä. Se on yksinkertaista ja tehokasta.

Kolme asiaa, jotka opimme

1. Roskia on yllättävän paljon, vaikka metsä näyttää ensi silmäyksellä siistiltä. Kun alat katsoa, niitä näkee kaikkialla.
2. Pojat innostuvat helposti, kun tehtävästä tekee seikkailun. Ei komentamista, vaan yhdessä tutkimista.
3. Yhdessä tekeminen tuntuu hyvältä — tämä ei ollut kotityö vaan yhteinen juttu. Parempi kuin leffailta, ainakin tällä kertaa.

Kun kävelimme takaisin kotiin täysine säkkeineen, pojat olivat ylpeitä. Esikoinen kantoi säkkiään kuin voitonmerkkiä.

"Nyt metsä näyttää paremmalta", hän totesi. Ja oikeassa hän oli.

Mitä sen jälkeen tapahtui

Päätimme, että tämä ei jää ainoaksi retkeksemme. Ensi viikolla suuntasimme rantareitille. Siitä tuli toinen retki, sitten kolmas. Nyt roskaretkistä on tullut viikoittainen perheen perinne — ja lopulta koko Roskaretki.fi-sivusto syntyi tästä yksinkertaisesta kokeilusta.

"Voiko roskia aina löytää?" kysyi nuorempi kerran kotimatkalla.

"Valitettavasti varmaan voi", vastasin. "Mutta siksi meidän pitääkin jatkaa."

Jos sinäkin mietit miten aloittaa — ota jätesäkki mukaan seuraavalle kävelylenkille. Siinä se. Ei tarvita muuta kuin halua tehdä pieni teko ympäristön hyväksi. Me aloitimme helmikuisena lauantaina, ja se muutti tapamme katsoa maailmaa.

Kokeile itse. Lataa Roskaretki-sovellus ja kirjaa ensimmäinen retkesi — lupaamme, että fiilis on parempi kuin odotat.