200 jätesäkillistä inspiraatiota: Ploggaajan tarina

Tapasimme ploggaajan lenkkipolulla

Oli tavallinen sunnuntai-iltapäivä. Kävelimme poikien kanssa Espoon rantaraittia ja keräsimme roskia. Vastaantulija pysähtyi: nainen lenkkivaatteissa, roskapussi kädessä.

"Hei — tekin keräilette!" hän huudahti hymyillen. "Mä oon Minna. Mä teen tätä joka viikko."

Näin me tapasimme Minnan. Ja hänen tarinansa inspiroi meitä enemmän kuin mikään artikkeli tai dokumentti.

Minna ja 200 jätesäkkiä

Minna, 38, nappasi syyskuisena tiistaina muovipussin mukaan lenkkipussiin. Ei suuresta periaatteesta. Ei ilmastotavoitteesta. Hän oli yksinkertaisesti kyllästynyt siihen, että hänen suosikkilenkkipolkunsa oli täynnä roskia.

"Ajattelin, että kerään vain ne pahimmat. Ehkä viisi roskaa. Sen jälkeen juoksen normaalisti", Minna kertoo.

Pussi oli täynnä ennen kuin hän oli juossut puoli kilometriä.

Se oli hänen ensimmäinen plogging-lenkkinsä. Kaksi vuotta myöhemmin hän arvioi kerännensä yli 200 jätesäkillistä roskaa.

Mitä on plogging?

Plogging yhdistää juoksun (tai kävelyn) ja roskien keräämisen. Sana tulee ruotsista: "plocka upp" (poimia) + "jogging". Alun perin ilmiö levisi Ruotsista, mutta se on nyt maailmanlaajuinen.

Suomessa Suomen Latu kuvailee plogging-lenkkejä ekoliikuntamuodoksi. Itämeri Plogging -hanke on kerännyt vapaaehtoisten voimin yli 1 000 kiloa roskaa rannikoilta.

Mutta Minnan tarina ei ole hankkeiden tarina. Se on yhden ihmisen tarina, joka muutti koko naapuruston.

"Luuleeko ne, että mä oon hullu?"

"Alussa mietin, mitä muut lenkkeilijät ajattelevat. Siinä juoksen roskapussi kädessä ja pysähdyn kumartumaan ottamaan tumppeja maasta."

Mutta sitten eräs vastaantulija pysähtyi ja sanoi: "Hei, mahtava juttu mitä teet." Seuraavalla viikolla sama henkilö oli ottanut oman pussin mukaan.

"Se oli käännekohta. Tajusin, etten ole hullu — olen esimerkki."

Sama toistui meidän kohdalla. Kun keräsimme poikien kanssa roskia Viikinrannassa, eräs ohikulkija sanoi: "Voiko tuolle tehdä jotain? Siis liittyä mukaan?" Esimerkin voima on hämmästyttävä.

Naapurusto lähti mukaan

Minna perusti WhatsApp-ryhmän: "Ploggaajat Espoo". Siinä on nyt 34 jäsentä.

"En markkinoinut sitä mitenkään. Puhuin naapureille, ja he puhuivat eteenpäin. Nykyään meillä on joka toinen sunnuntai yhteislenkki, jossa kerätään roskia ja juodaan kahvit sen jälkeen."

Espoon kaupunki huomasi ja tarjosi ryhmälle ilmaiset jätesäkit ja hanskat. "Se tuntui hyvältä. Mutta paras palaute tulee naapureilta: 'Meidän ranta näyttää nyt ihan eri paikalta.'"

Lapset mukaan — plogging on peliä

Kun Minnan lapset — 7 ja 10 vuotta — näkivät äidin ploggaavan, he halusivat mukaan. Tämä resonoi meidän perheessämme.

"Tehtiin se peliksi", Minna kertoo. "Kuka löytää eniten eri tyyppisiä roskia." Meidän bingo-idea syntyi osittain Minnan esimerkin inspiroimana — roskaretki-bingo teki samasta ideasta systemaattisen pelin.

Minnan perheessä lauantaiaamun plogging-lenkki on perinne. "Tunnin lenkki, yksi säkki roskaa, ja sen jälkeen leffaa. Lapset eivät valita — he pyytävät päästä."

Kuulostaako tutulta? Meidän perheessämme roskaretki on vastaava viikonlopun rituaali. Lapset eivät koskaan sano ei, kun mukana on haaste tai peli.

Mitä plogging opettaa?

Kysyimme Minnalta kahvien äärellä.

"Kaksi asiaa. Ensinnäkin: roskia on valtavasti. Aina. Ei ole sellaista lenkkiä, ettei löytäisi mitään. Se on surullista, mutta se muistuttaa miksi tätä tehdään."

"Ja toiseksi: yksi ihminen voi vaikuttaa. Kuulostaa kliseeltä, mutta se on totta. Kaksi vuotta sitten olin yksi tyyppi roskapussin kanssa. Nyt meitä on 34."

Esikoinen kuunteli keskusteluamme ja lisäsi oman näkemyksensä: "Me ollaan 36, kun meidät lasketaan!" Hän oli oikeassa.

Miten sinä voit aloittaa?

Minnan vinkit ovat suoraviivaisia:

Ota pussi mukaan seuraavalle lenkille. Ei tarvitse muuta.
Aloita pienesti. Viisi roskaa riittää alkuun.
Älä stressaa. Kerrankin kuussa on parempi kuin ei koskaan.
Kerro siitä. Kun joku kysyy "mitä sä teet?", kerro. Niin se leviää.
Tee siitä hauskaa. Musiikkia korviin, kaveri mukaan tai bingopeli lasten kanssa.

"Plogging ei pelasta maailmaa yksinään", Minna sanoo. "Mutta se tekee omasta kulmauksesta paremman paikan. Ja se riittää syyksi."

Me jatkoimme sen sunnuntain lenkkiä yhdessä Minnan kanssa. Tunnin päästä meillä oli kaksi täyttä säkkiä ja uusi ystävä. Ja esikoinen kysyi jo: "Milloin me nähdään Minna taas?"

Haluatko aloittaa ploggaamisen? Lataa Roskaretki-sovellus ja kirjaa lenkkisi — pisteet motivoivat jatkamaan.

Kiitos Minnalle hänen tarinastaan ja inspiraatiostaan.