Tupakantumpit näkyviin ilman saarnaa

Roska, jota ei aina enää huomaa

Bussipysäkillä oli tavallinen arkiaamu. Autoja meni ohi, koulureput heiluivat ja joku ehti juuri ja juuri bussiin. Penkin alla näkyi karkkipaperi, mutta sen ympärillä oli jotain paljon tavallisempaa: pieniä vaaleita tumppeja, jotka melkein sulautuivat soraan.

Lapset huomasivat ensin paperin. Minä huomasin tumppien määrän vasta, kun pysähdyin kunnolla katsomaan.

Tupakantumppi on hankala roska juuri siksi, että se on niin pieni ja niin yleinen. Se ei näytä isolta ympäristöongelmalta yksinään. Kun niitä on yhden penkin ympärillä 18, kuva muuttuu. Silloin ei tarvitse aloittaa saarnaa. Riittää, että lasketaan.

Yle kertoi jo 16.1.2017 jutussa, että tupakantumpit voivat päätyä vesistöihin ja hajota mikromuoviksi. Tästä ei tarvitse tehdä lapselle pelottavaa luentoa. Sen voi muuttaa pieneksi havainnoksi: jos tumppi jää maahan, sade ja harjaus voivat siirtää sitä eteenpäin. Se voi päätyä hulevesiin ja ajan kanssa hajota pienemmäksi roskaksi.

Tumppilaskenta on lempeä tapa aloittaa

Meidän toimivin tapa on ollut tumppilaskenta. Se kuulostaa vähän kuivalta, mutta lasten kanssa se on yllättävän kiinnostavaa. Valitaan yksi rajattu paikka, esimerkiksi bussipysäkin katoksen ympäristö, puistonpenkin alusta tai taloyhtiön portin vierus. Sitten lasketaan, montako tumppia näkyy ilman kaivelua.

Tärkeä rajaus on tämä: kaikkea ei tarvitse kerätä, eikä jokaisen tumpin perässä tarvitse kontata. Lapsi voi laskea ja aikuinen voi kerätä vain ne, jotka ovat turvallisesti poimittavissa pihdeillä tai hanskoilla. Märkiin, epämääräisiin tai hankalissa kohdissa oleviin roskiin ei kosketa.

Meillä laskenta menee näin:

1. Valitaan pieni alue, jonka kaikki näkevät.
2. Päätetään aika, esimerkiksi viisi minuuttia.
3. Lapsi laskee ääneen tai merkitsee viivoja vihkoon.
4. Aikuinen poimii turvalliset roskat pieneen pussiin.
5. Lopuksi katsotaan tulos ja viedään pussi sekajätteeseen.

Kun sama paikka katsotaan uudelleen viikon päästä, keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Oliko tumppeja enemmän vai vähemmän? Oliko tuuli siirtänyt niitä reunaan? Onko roskis liian kaukana? Näkyykö tuhkakuppia missään?

Tässä ei syytetä yksittäistä ihmistä. Katsotaan vain ympäristöä niin tarkasti, että pieni roska muuttuu näkyväksi.

Miksi juuri bussipysäkki tai puistonpenkki?

Bussipysäkki ja puistonpenkki ovat hyviä paikkoja siksi, että niissä ihmiset pysähtyvät. Kun ihminen odottaa, juo kahvia, selaa puhelinta tai istuu hetken, roska voi jäädä samaan kohtaan. Tumppi on tästä selkein esimerkki, mutta usein samalta alueelta löytyy myös nuuskapusseja, kuitteja, kääreitä ja pieniä muovinpaloja.

Laskenta opettaa samalla paikan lukemista. Jos tumpit ovat kaikki penkin jalan vieressä, ehkä siinä istutaan usein. Jos ne ovat roskiksen vieressä, ehkä roskis ei ratkaise tupakointijätettä. Jos niitä on sadevesikaivon lähellä, voi puhua rauhallisesti siitä, että vesi kuljettaa pieniä roskia.

Sana hulevesi on lapselle aluksi outo, mutta asia on yksinkertainen. Sadevesi ei aina mene samaa reittiä kuin kodin viemärivesi. Kaduilta ja pihoilta vesi voi kuljettaa mukanaan hiekkaa, lehtiä ja roskia kohti ojia, puroja tai vesistöjä. Siksi pieni tumppi väärässä kohdassa ei ole vain ruma piste maassa.

Tätäkin kannattaa sanoa varovasti. Yksi tumppi penkin alla ei tarkoita, että se varmasti päätyy järveen. Mutta se voi lähteä liikkeelle, ja siksi sen poimiminen ajoissa on järkevää.

Lasten kanssa esimerkki kantaa paremmin kuin toruminen

Yle kertoi 9.5.2023 neljäsluokkalaisesta Ellistä, joka kerää roskia ja kannustaa muita huomaamaan ympäristönsä. Jutun lapsikulma on meille tärkeä muistutus. Lapsi ei aina tarvitse aikuisen pitkää puhetta siitä, miten huonosti maailma käyttäytyy. Hän tarvitsee luvan tehdä jotain pientä ja näkyvää.

Siksi tumppilaskenta kannattaa pitää lyhyenä. Viisi minuuttia riittää. Jos tulos on 27 tumppia, se on jo havainto. Jos mukana on pieni karttapiirros tai valokuva ennen keräämistä, lapsi näkee oman työnsä vaikutuksen. Paikka näyttää erilaiselta, vaikka koko kaupungin roskaongelma ei ratkea.

Saarnaaminen tulee helposti silloin, kun aikuinen turhautuu. Tumppiä voi olla paljon, ja osa niistä ilmestyy takaisin nopeasti. Silti lasten kuullen kannattaa puhua ennemmin paikasta kuin ihmisistä.

"Tässä kohdassa roskia kertyy paljon. Mitä tähän voisi auttaa?"

Se on parempi kysymys kuin "miksi ihmiset ovat tällaisia". Ensimmäiseen voi keksiä ratkaisuja. Toiseen lapsi ei voi tehdä mitään.

Miten tumpit kerätään turvallisesti?

Tupakantumppi ei ole lasten paljain käsin poimittava roska. Meillä sääntö on selvä: lapsi saa etsiä, laskea ja merkitä havaintoja, mutta poimiminen tehdään aikuisen harkinnalla. Käytämme roskapihtejä tai kertakäyttöhanskoja, ja lopuksi kädet pestään tai puhdistetaan.

Jos tumppi on märkä, homeisen näköinen, lasinsirujen lähellä tai paikassa, johon pitäisi kurottaa liikenteen puolelle, se jätetään. Roskaretki ei ole riskinottoharjoitus. Turvallinen kerääminen opettaa enemmän kuin täydellinen kerääminen.

Kerätyt tumpit laitetaan sekajätteeseen. Niitä ei laiteta biojätteeseen eikä luontoon, vaikka ne ovat pieniä ja näyttävät joskus paperimaisilta. Jos alueella on erillinen tumppiastia, sitä voi käyttää. Samalla voi katsoa, onko astia helposti huomattava ja onko se oikeassa paikassa.

Pieni havainto voi johtaa pieneen parannukseen

Jos sama pysäkki on viikosta toiseen täynnä tumppeja, havainnosta voi tehdä ystävällisen viestin taloyhtiölle, kunnalle tai pysäkkiä ylläpitävälle taholle. Viestiin ei tarvitse liittää suuttumusta. Riittää, että kertoo paikan, ajan ja havainnon.

"Laskimme lasten kanssa pysäkin ympäriltä 42 tumppia viidessä minuutissa. Voisiko paikalle harkita tumppiastiaa tai näkyvämpää roskista?"

Tällainen viesti on konkreettinen. Se ei väitä liikaa, eikä se nosta omaa perhettä muiden yläpuolelle. Se kertoo, mitä nähtiin.

Jos haluat taustaksi lisää tietoa, olemme kirjoittaneet aiemmin myös siitä, miksi tupakantumppi voi saastuttaa yllättävän paljon. Tämän jutun käytännön ydin on kuitenkin yksinkertaisempi: tehdään tumpit näkyviksi siellä, missä ne muuten muuttuvat maiseman osaksi.

Seuraavalla bussipysäkillä voi aloittaa yhdellä kysymyksellä.

"Montako löydät, jos etsit vain katseella?"

Usein vastaus riittää muuttamaan koko paikan.

Lähteet

• Yle 16.1.2017: Tupakantumpit voivat päätyä vesistöihin ja hajota mikromuoviksi
• Yle 9.5.2023: Neljännen luokan Elli kerää roskia ja näyttää esimerkkiä