Helsingin roskaantuminen lukuina – mitä kaupungin tutkimus kertoo?

Numerot eivät valehtele

Viikinrannan bussipysäkin juurella laskimme parikymmentä tupakantumppia neliömetrin alueella. Esikoinen kyykistyi ja alkoi laskea niitä ääneen. "Yks, kaks, kolme..." Hän pääsi kahteentoista ennen kuin lopetti: "Näitähän on ihan liikaa."

Hyvä kysymys. Ja yllättäen siihen on nyt datapohjainen vastaus.

Helsingin kaupungin roskaantumisen hillinnän ohjelma 2026–2029 pohjautuu edellisen kauden tutkimustuloksiin. Ensimmäistä kertaa meillä on systemaattista dataa siitä, mitä roskia Helsingissä löytyy, mistä ja miten paljon.

Numerot kertovat tarinan, jonka me roskaretkeilijät olemme aina tienneet — mutta nyt siihen on todisteet.

Tupakkatuotteet dominoivat

Helsingin kaupungin tiedotteen mukaan edellisen kauden tutkimuksessa selvisi: kappalemääräisesti eniten roskaantumista aiheuttavat tupakkatuotteet — etenkin tumpit ja annosnuuskat.

Meidän omat retkikokemuksemme vahvistavat luvut. Maaliskuun retkiraporttimme osoitti: 181 roskasta 67 prosenttia oli tupakka- ja nikotiinituotteita.

Miksi tupakkatuotteet dominoivat? Selitimme poikien kanssa asian yhdessä illassa:

"Esikoinen, miksi luulet, että tumppeja on niin paljon maassa?"

Hän mietti hetken: "Koska ihmiset luulee, että ne on pieniä eikä haittaa?"

Täsmälleen. Tumppi on helppo pudottaa. Moni ei pidä sitä "oikeana" roskaamisena. Julkisissa tiloissa ei ole helppoja heittopisteitä. Ja moni luulee tumpin hajoavan nopeasti — vaikka se kestää 10–15 vuotta ja on muovia.

Missä roskaa on eniten — ja vähiten?

Kaupungin data kertoo selkeän kaavan, joka vastaa meidän retkikokemuksiamme:

Roskaantuneimmat alueet:

Joukkoliikenteen pysäkit ja asemat — tumppien aarreaitta
Puistojen penkkien ympäristöt — eväät syöty, roskat jätetty
Rannat ja rantapolut — tuuli ja kävelyliikenne
Tapahtumapaikat — erityisesti vappu ja juhannus
Rakennustyömaiden ympäristöt

Vähiten roskaantuneet:

Hoidetut asuinalueet, joissa on riittävästi roskakoreja
Luonnonsuojelualueet
Alueet, joissa asukasyhdistykset ovat aktiivisia

Kun kävelemme poikien kanssa Viikinrannassa — suositulla reitillä metroaseman lähellä — löydämme aina kymmeniä tumppeja. Mutta hiljaisemmilla metsäpoluilla roskat ovat harvemmassa. Data vahvistaa kokemuksen: liikenne tuo roskaa.

Mitä data opettaa roskaretkeilijöille?

Kaupungin tutkimus antaa meille konkreettisia vinkkejä retkien suunnitteluun. Olemme itse alkaneet käyttää näitä:

1. Kohdista retkesi roskaantuneille alueille. Pysäkit, puistojen penkit ja rannat tuottavat eniten löytöjä. Jos haluat maksimoida vaikutuksen, valitse reitti näiden kautta. Me olemme alkaneet suunnitella reittimme "roskaindeksin" perusteella.

2. Kiinnitä huomiota tupakkatuotteisiin. Ne toistuvat sekä kaupungin ohjelmassa että omilla retkillämme — ja niihin liittyy vesistö- ja mikromuoviriskejä. Viisi kerättyä tumppia ei ole iso määrä, mutta se on viisi tumppia vähemmän hajoamassa sateen ja sulamisvesien reitillä.

3. Ajoita retket kevääseen. Talven lumen sulaminen paljastaa kuukausien roskat. Maalis-huhtikuu on parasta roskaretki-aikaa. Meidän maaliskuun retkiraportti todisti sen: talven roskat olivat paljastuneet kerralla.

4. Dokumentoi löydöt. Kun kirjaat roskat Roskaretki-sovellukseen, rakennat samaa datapohjaa, jota kaupunki tarvitsee. Kansalaisten keräämä data vaikuttaa päätöksiin.

Roskaretkeilijät ovat kaupungin silmät

Helsingin palautejärjestelmässä voi ilmoittaa roskaantuneista alueista. Kun tarpeeksi monta ihmistä ilmoittaa samasta paikasta, kaupunki reagoi: lisää roskiksia, tehostaa siivousta tai asettaa rajoituksia.

Roskaretkeilijät voivat olla kaupungin lisäsilmiä. Kun havaintoja kertyy tarpeeksi, ne voivat auttaa kohdistamaan resursseja oikeisiin paikkoihin.

Esikoinen otti tämän roolin tosissaan. Hän pitää kirjaa "pahimmista paikoista" ja vertailee niitä viikoittain. "Isi, tänään pysäkillä oli vähemmän tumppeja kuin viime viikolla!" hän raportoi. Oma pieni data-analyytikko.

Numerot ja toivo

Data voi tuntua kylmältä, mutta se antaa myös toivoa. Helsingin edellinen ohjelma osoitti, että aktiivisella työllä roskaantumista voidaan vähentää. Ja kun numeron takana on kokemus — oma retki, oma säkki, oma havainto — data muuttuu tarinaksi.

Meidän tarina on yksinkertainen: lähdemme ulos, keräämme roskia ja kirjaamme ne ylös. Se on datapiste. Kun datapisteitä kertyy, voidaan alkaa nähdä, mihin roskat toistuvat ja missä muutos näkyy.

"Isi, me tehtiin se näkyväks", sanoi esikoinen, kun näytin hänelle meidän retkiraporttejamme. Kyllä. Numerot tekevät vaikutuksen näkyväksi.

Lue myös: Mitä roskat kertovat ympäristöstämme?

Lähde: Helsingin kaupunki — Roskaantumisen hillinnän toimenpideohjelma 2026–2029