Mikromuovit kotona – seitsemän paikkaa, joista aloitimme
Kodin mikromuovi-inventaario
Yhdessä illassa kotimme muuttui tutkimuslaboratorioksi. Esikoinen kulki huoneesta toiseen suurennuslasi kädessä (ok, se oli leikkisuurennuslasi, mutta hengessä oltiin) ja huusi löydöksiään: "Tässäkin on muovia! Ja tässä! Ja TÄSSÄKIN!"
Hän oli oikeassa. Muovia oli kaikkialla. Ongelma ei ole jokainen muoviesine sinänsä, vaan se, että muovista voi irrota mikromuoveja: alle 5 millimetrin kokoisia hiukkasia, joita löytyy ympäristöstä ja myös ihmisten altistumisesta kertovista tutkimuksista.
THL muistuttaa, ettei suureen terveyshuoleen ole nykyisen tutkimustiedon perusteella syytä. Mikromuovit ovat silti ympäristöriski, koska ne kertyvät luontoon ja poistuvat hitaasti. Me emme halua pelotella. Halusimme vain katsoa, mistä arjen muovikuormaa voisi vähentää ilman että kodista tulee laboratorio.
1. Muovirasiat ja lämmitys (keittiö)
Ensimmäinen löytö oli tuttu: muovirasiat mikrossa. Ruoan lämmittäminen muoviastiassa voi lisätä muovin kulumista ja siitä irtoavia hiukkasia. Lämpö on tässä huono yhdistelmä.
Me vaihdoimme lasten eväsrasiat teräksisiin. Se oli ensimmäinen muutos ja helpoin. Aikuisten ruokarasiat ovat nyt lasia (Pyrex). Vanhoja muovibokseja ei heitetty pois kerralla – ne siirtyivät lelujen säilytykseen.
Nuorempi poika sanoi uudesta rasiastaan: "Tää kilisee!" Kyllä, ja se on hyvä merkki.
2. Muovipullot (juomat)
Suomessa hanavesi on laadukasta. Siksi muovipullosta juominen tuntui helpolta vaihtaa teräspulloon: vähemmän kertakäyttöä, vähemmän muovia mukana arjessa.
Jokainen perheenjäsen sai valita oman teräksisen juomapullon. Esikoinen valitsi sinisen, nuorempi punaisen. "Se on MUN pullo!" Omistajuus motivoi käyttöön paremmin kuin mikään luento.
3. Synteettisten vaatteiden pesu (kylpyhuone)
Tämä yllätys oli iso. Polyesteri-, akryyli- ja nylonvaatteista voi irrota pesussa pieniä kuituja. Tekstiilit ovat yksi arjen mikromuovilähteistä, ja siksi päätimme aloittaa pyykkikorista.
Hankimme Guppyfriend-pesupussin. Synteettiset vaatteet menevät siihen ennen konetta. Samalla aloimme pestä viileämmällä ja täysinä koneellisina.
Esikoinen tutkii pesupussia joskus pesun jälkeen ja osoittaa kertyneitä kuituja: "Noi ois menny viemäriin!" Juuri niin.
4. Kosmetiikka (kylpyhuone)
Monet kuorintavoiteet, hammastahnat ja meikkituotteet sisältävät tarkoituksella lisättyjä mikromuovihiukkasia. EU on rajoittanut käyttöä, mutta kaikkia tuotteita rajoitus ei vielä kata.
Yksinkertainen sääntö: Joutsenmerkityt tuotteet eivät saa sisältää mikromuovia. Se on helpoin valintaperuste. Tuotteiden INCI-listalta voi myös etsiä sanoja "polyethylene", "polypropylene" tai "nylon".
Vaihdoimme samalla nestemäisen käsisaippuan palasaippuaan. Yksi muovipullo vähemmän kylpyhuoneessa joka kuukausi.
5. Muoviset lelut (lasten huone)
Pienet lapset laittavat kaikkea suuhunsa. Emme ole luopuneet kaikista muovileluista – sehän olisi mahdotonta – mutta suosimme nykyään puisia ja kangasleluja etenkin nuoremman kohdalla.
Kirpputorit ovat tässä kultakaivoksia. Hinta on murto-osa uudesta, ja samalla kotiin ei tule aina uutta muovia.
4-vuotias sai kirpputorilta puisen junaradaston. "Tää on paljon parempi!" hän julisti – lähinnä siksi, että rata oli valtava. Mutta me otamme voiton.
6. Kotipöly (koko asunto)
Tämä yllättää monen: kotipöly voi sisältää tekstiileistä, matoista ja huonekaluista irronneita pieniä kuituja. Kun lapset leikkivät lattialla, siivous ei ole pelkkä siisteyskysymys.
Meillä tähän vastattiin tylsästi: imurointi, tuuletus ja lastenhuoneen lattian pitäminen sellaisena, että siellä voi oikeasti leikkiä.
Esikoinen otti tästä oman tehtävänsä: "Mä tuuletan!" hän huutaa ja avaa ikkunan dramaattisella eleellä. Viiden minuutin tuuletus on nyt hänen aamurutiininsa.
7. Leikkuulaudat ja keittiövälineet (keittiö)
Muoviset leikkuulaudat kuluvat käytössä ja irrottavat mikroskooppisia muovihiukkasia suoraan ruokaan. Kuluttajaliitto muistuttaa, että mikromuoveja voi vähentää arjen toimintatapoja muuttamalla. Meille yksi helpoimmista muutoksista oli vaihtaa kulunut muovinen leikkuulauta puiseen.
Vaihdoimme puiseen. Hinta: 15 euroa. Kesto: vuosia. Ja se tuntuu paremmalta käyttää.
Puulusikka korvasi muovisen kauhan. 4-vuotias kommentoi: "Tää tuoksuu puulta!" Kyllä. Ja se on hyvä juttu.
Ei tarvitse olla täydellinen
Haluamme sanoa tämän selvästi: emme ole täydellisiä. Meidänkin kodissamme on muovia, ja pojat leikkivät edelleen muovisilla dinosauruksilla. Mutta pieniä muutoksia voi silti tehdä.
Kuluttajaliitto muistuttaa, että jokainen voi vähentää mikromuovien syntymistä omassa kodissaan muokkaamalla arjen toimintatapoja. Kaikesta ei tarvitse luopua kerralla. Riittää, että aloittaa yhdestä tavasta.
Ja tiedätkö mikä on parasta? Kun esikoinen tarkistaa nykyään kaupassa, onko tuotteessa muovipakkausta, ja sanoo: "Voitaisko ottaa toi toinen, missä on pahvipakkaus?" – se kertoo, että muutos siirtyy sukupolvelta toiselle.
Aloita yhdestä. Me aloitimme eväsrasioista. Se riitti alkuun. Ja kun se tuntuu normaalilta, kokeile seuraavaa. Näin me olemme tehneet – ja se toimii.
Lue myös: Perheen mikromuovijälki – näin me pienensimme omaansa ja Valmisruoan muovipakkaus ja mikromuovit.
Lähteet: THL – Tarvitseeko mikromuovia pelätä?, Kuluttajaliitto – Mikromuovin vähentäminen.